Hetkessä 1.-28.11.2017, Risto Saukonpään valokuvia

Galleria Framillessa on marraskuussa esillä valokuvaaja Risto Saukonpään Hetkessä-näyttely.

Saukonpää (s.1983, Artjärvi) pysäyttää ajan kuvissaan, eriyttää ja tallentaa siitä hetken vaikuttavuuden, hiljaisuuden ja luonnon kauneuden. Maisema tai luonnossa oleva yksityiskohta tallentuu katsojalle kuvaksi rauhallisena tunnelmana tai ohikiitävän hetken koskettavana kauneutena.

Ilmaisuissaan Risto Saukonpää käyttää intuitiivista herkkyyttään ja lahjakkuuttaan vangitsemalla jo olemassa olevan ympäristön arvot omalla näkemyksellään ja taitavalla valokuvauksen teknisellä osaamisella. Kuviensa kautta Saukonpää konkretisoi ajan ja myös kohteen visuaalinen rajaus muodostuu tällä tavalla monelle ihmiselle rauhoittavaksi tunnemaisemaksi.

Galleria Framillessa nyt esillä oleva näyttely on Saukonpään ensimmäinen, itsenäinen näyttelynsä. Aikaisemmin hän on osallistunut yhteisnäyttelyihin.

Risto Saukonpää - Laituri

Härmän Elvis muutaman kukan kedolla (4.-28.10.2017)

Jarmo Suojärvi

Galleria Framille esittelee lokakuussa Jarmo Suojärven öljymaalauksia näyttelyssä Härmän Elvis muutaman kukan kedolla. Näyttelyyn on koottu vuosien varrella syntyneitä teoksia, joissa esiintyy Jarmon tahattomasti synnyttämä hahmo Härmän Elvis.

Härmän​ ​Elvis ​syntyi​ ​90-luvun​ ​murroksessa ja​ ​on​ ​putkahdellut​ ​maalauspohjille​ ​harvakseltaan​ ​vuosien​ ​vieriessä. ”Ensimmäinen​ ​maalaus​ ​syntyi​ ​isäukon halkovajassa​ ​pakkasten​ ​aikaan. Kuuntelin​ ​Bob​ ​Marleytä kiinalaisesta kasettikelloradiosta. Punaiset​ ​ledit​ ​hakkasivat​ ​minuutteja​ ​ja​ ​tunteja maalatessani. Maalaustilaa​ ​oli​ ​vajaa​ ​metri​ ​ja​ ​jotain​ ​mäntymittareita​ ​tai​ ​koppakuoriaisia​ ​oli kaverina​ ​maalausperiodissa. Värituubeja​ ​oli​ ​niukasti. Vaaleanpunainen​ ​lakana​ ​lyötiin​ ​rimoihin kiinni​ ​ja​ ​Eri Keeper -liima​ ​toimi​ ​pohjustuksena. Arvatenkin​ ​talvikuva​ ​syntyi: Härmän​ ​Elviksellä on​ ​sylissään​ ​kolme​ ​valkoista​ ​riekkoa, kettu​ ​ja​ ​pöllö ihmettelevät. Sukset​ ​ovat​ ​jääneet puunrungon​ ​taakse​ ​ja​ ​kävelemällä ​eteenpäin, taitaa​ ​olla​ ​hankikanto.”

Jarmon maalaustekniikka on rentoa ja palettiveitsen vauhdikkaista vedoista syntyy rosoisia pintoja, jotka muodostavat värimaailman runsaiden maalipintojen kanssa melkein kolmiulotteisia teoksia. ”Taiteilijana​ ​eniten​ ​tykkään​ ​maalata​ ​nopeita​ ​tauluja. Tavoittaa​ ​jotakin​ ​pientä maailmankaikkeudesta.”, toteaa Jarmo.

Jarmo on pääasiassa maalannut, mutta on tehnyt myös tussipiirustuksia, grafiikkaa ja keramiikkaa. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut myös ryhmänäyttelyihin 90-luvulta lähtien. Tämä on jo Jarmon kuudes näyttely Galleria Framillessa.

Härmän Elvis​ ​on​ ​koomillinen​ ​sekoitus​ ​rakkaudesta​ ​erämaahan​ ​ja​ ​luontoa​ ​kohtaan​. Myös​ ​kaupungissa​ ​voi​ ​hahmo​ ​pistäytyä. Saa​ ​nähdä ​mitä vielä syntyykään?

Poluilla 1.-30.9.2017

Poluillla

Uudistuneen Galleria Framillen näyttelysyksyn avaa Poluilla-näyttely. Näyttelyryhmään kuuluvat taiteilija, puuseppä Tuuli Autio, tekstiilitaiteilija Soile Hovila, kuvataiteilija Mira Matilainen ja kuva- ja tekstiilitaiteilija Tarja Pitkänen. Esillä on puuveistoksia, kuvakudoksia, öljy- ja akryylimaalauksia sekä kirjonta-installaatioita.

“Poluilla-näyttelyssä luonto on läsnä teoksissa monipuolisena aihemaailmana, jota tutkimme ja jonka tarjoamia vastauksia tulkitsemme erilaisin materiaalein ja tekniikoin. Näyttely antaa mahdollisuuden uppoutua luontokokemuksien rikkauteen, se saa pohtimaan henkilökohtaista luontosuhdetta ja yleisesti ihmisen roolia luonnon osana sekä luonnossa toimijana. Teoksemme välittävät luonnossa kokemiamme esteettisiä elämyksiä ja tuntemuksia.”

Tuuli Autio tuuliautio.fi
Soile Hovila soilehovila.net
Mira Matilainen miramatilainen.blogspot.fi

”Lumenviipymä” Aino Salmen valokuvia Itä-Euroopasta 4.4.-29.4.2017

Juliste-AinoSalmi-FINAL5-pieni (1)Aino Salmi: Lumenviipymä Eri asiat ovat vieneet minut itä-Eurooppaan. Työ. Uteliaisuus. Ihmiset. Tunnelma. Jotenkin huomaan aina palaavani sinne. Itäisessä ilmassa tuntuu leijuvan tietty seisahtuneisuus. Miksi tehdä mitään, kun mihinkään ei kuitenkaan voi vaikuttaa? Siltojen kaiteet ovat kullattuja, ja kun kullan alta alkaa pilkottaa mädäntynyt rakennusaines, ilmaantuu jostain työmiehiä haalareissa maalaamaan päälle uutta kultamaalia. Kaikkea pyörittää niin suuret voimat, ettei niitä voi pistää järjestykseen ja lajitella taulukkoon. Korruptio on jotain niin suunnatonta, ettei sitä voi käsittää. Sen lonkerot ulottuvat kaikkialle. Se tarttuu kaduista jalkapohjiin. Sitä tulee jokaiselta kanavalta tv:stä. Kadun kerjäläiset keräilevät sitä purkkeihinsa. Kaikki tuntuvat odottavan jotain. Jevgen odottaa vallankumousta, Tamara odottaa oikeuksia seksuaalivähemmistöille, Ivana odottaa Jeesusta. Kaoottisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden keskellä ihmisten sisällä hohkaa erityislaatuinen lämpö. Kadulla ohikulkeva mies nostaa minut reppuselkään, ja auttaa ohimennen minut kamerareppuineni kadussa ammottavan metrisen aukon yli. Sitten hän jatkaa matkaansa töihin. Kommunalkassa elävä vanha nainen haluaa välttämättä tarjota minulle teetä ja marmelaadipalasia. Hän jakaa huolellisesti ruosteen rypistämästä pyöreästä metallipurkista viimeiset viisi arvokasta tahmeaa palasta: itselleen yhden ja minulle loput neljä. Underground-yökerho on kärrätty pois ennen kuin kerkeän sinne kamerani kanssa. Miliisi on saanut tietää, että paikalla oli ollut homopareja, ja homous on Venäjällä laitonta. Jäljellä on enää autio tila, hapsuovi ja vedenkeitin. Saan kuitenkin teetä. Siihen tulee seitsemän palaa sokeria. Rakkaus. Kuolema. Sokeripalat. Kaikki on vähän suurempaa. Ääripäät ovat äärimmäisiä. Vääryys on niin väärää, että se puhdistaa ilmaa ja saa näkemään tarkemmin. Suuressa kontrastissa lopulta pienet liikkeet ovat suuria. Melankolia on lämmintä. Yhtäkkiä muistaa taas miltä tuntuu ilman hengittäminen. Kuvasarjani tutkii itäistä arkimaisemaa. Tässä näyttelyssä nähdään unohdukselle alttiita välähdyksiä Venäjältä, Puolasta, Latviasta, Virosta ja Valko-Venäjältä. Mukana on myös muotokuvasarja moskovalaisista naisista. Kuvat on otettu vuosina 2011-2015

 

 

Ei oo todellista; Marja-Riitta Romanainen

Akvarell_sama suuntaAkvarelli_enkömukaoleAkvarelli_hallapuutarhassaIMG_20170207_120745Akvarelli_MarraskuuAkvarelli_yö metsälammella

Akvarelli_siniset puutDSC_0061

7.2.-4.3.2017 – Ei oo todellista!  Maalauksia toden rajamailta

Kun sukellat maalausteni myötä metsän uumeniin tai meren syvyyksiin, löydät värikkään, elämää pursuavan maailman. Maalauksistani saatat löytää tuttuja maisemia, kasveja tai eläimiä, jopa uusia lajeja, mutta ne eivät ole kuitenkaan ihan todellisia vaan mielikuvitukseni maalaamia.  Toisissa kuvissa on kertomus, joka kietoutuu mukaan.  Maalaus on osa satua tai tarinaa, jota ei vielä ole kirjoitettu.  Katsoja saa itse luoda oman versionsa.

Maalaan tällä hetkellä pääasiassa akvarelleilla.  Niissä minua viehättää niiden läpikuultavuus sekä paperin ja pigmenttien yhteistyö, joka tuottaa välillä oman ulottuvuutensa maalaukseen.  Luonto on minulle yksi ehtymätön idealähde.  Toinen on väri itsessään. Kokeilen kuultavia kerroksia ja peittäviä pintoja. Maalaus muodostuu vähitellen ja alkaa elää omaa elämäänsä.  Akryylimaalauksissa teen usein tumman pohjan, josta lähden liikkeelle, lisään kerroksia ja värejä ja viimeisen kerroksen maalaan joskus öljyväreillä.

Maalauksiini voi tutustua myös kotisivuillani: marjispaintings.weebly.com